keskiviikko 15. lokakuuta 2014

The making of - Litchi Faye-Ling

Litchin teosta minulla on vähän vaihtelevasti kuvia, mutta spämmäilen kaikki mitä koneelta löytyy. Itse puvun tekeminen oli ihan kivaa, ei varsinaisesti mitään uutta opittu mutta ihan jänniä elementtejä se sisälsi.

Puvun kanssa motivaatio laski noin 10 000000% Traconin kisailmojen jälkeen, yksinkertaisesti siitä syystä että kisapuku jonka piti hipoa täydellisyyttä, joutuikin kisaan jossa ei haittaisi vaikka menisin lavalle maalatussa jätesäkissä. Monta kertaa teki mieli heittää puku parvekkeelta alas ja mennä ostamaan niitä jätesäkkejä, mutta pakotin itseni tekemään pukua. En ole tainnut ikinä pakottamalla pakottanut pukua tekemään, mutta shit happens.

Puvun kaikki osat sain itseasiassa suht aikaisin sitten loppujen lopuksi valmiiksi, aikaa jäi siivotakkin! Mulla ei oo ikinä jääny aikaa siivota!

Mutta anyways, aloitetaan!


Tein itse nappeja tuolla softis-worbla tekniikalla. Tämän takia säästän kaikki jämäpalatkin, kun niitä voi käyttää tälläisiin pieniin juttuihin.



Proppi valmistui jo kesällä kun se oli niin nopea tehdä. Perustana käytin alumiiniputkea (koska se oli ilmainen! Jee iskä) ja ompelin sen päälle tuollaisen kuoren. Päät sitten tein worblasta ja maalasin kultaiseksi.


Olin pihi ja lavalle tulevaan lääkäripukuun en käyttänyt worblaa vaan tein kaikki yksityiskohdat tekonahasta. Vähän huonommalta se näytti mutta ei sitä kukaan olisi anyway nähnyt läheltä.

Spider-panda!
Hauskin osa pukua oli ehdottomasti Panda-sama. Olen tehnyt kerran aikaisemmin pehmolelun joka oli Final Fantasy X:n moogle, ja odotin Panda-saman tekemistä innolla.


Minulla oli tosi hieno idea kiinnittää Panda-sama peruukkin kiinni magneeteilla, mutta kävikin ilmi että magneetit olivat liian heikkoja ja Panda-sama putosi pois liikkeessä, joten liimasin hänet sitten peruukkiin. En löytänyt mistään vahvempia magneetteja kun mitä tuohon käytin, myydäänköhän supervahvoja edes yksityisille?


Lehdet ovat worblasta ja sisällä on rautalankaa antamassa sille tuon keskelle olevan kohoumamuodon. Maalatessani Panda-saman worblakaulusta kävi pieni vahinko ja tökkäsin vihreää maalia huulen viereen. Peitin, tai yritin peittää sen valkoisella mutta siihen jäi tuollainen ikävä läntti.


Panda-samalla on siis nyt huuliherpes! Vähän huumoria tasoittaakseen sitä että juuri pilasin valmiin puvun kappaleen.


Pääsin myös pukuilemaan ensimmäistä kertaa hahmoa jolla on silmälasit. Enkä oikein pitänyt siitä. Itse käytän normihomoillessa silmälaseja ja tykkään cossatessa olla ilman niitä joten silmälasipäinen hahmo oli vähän meh. Mutta kuinkas kävikään saattaapi olla ensivuodellekkin silmälasit tiedossa, hups.

Lasit tein ihan normaaleista lukulaseista vahvuudella +1 (itselläni on sitä -3/4), mutta koska Litchi pitää lasejaan nenällään eivät ne oikeastaan edes vaikuttaneet näkökenttääni mitenkään. Leikkasin laseista yläosan pois, maalasin ne ja liimasin linssit takaisin.


Ja sitten peruukki. Vittumaisin ja vaikein peruukki mitä olen tähän mennessä joutunut tekemään. Ugghhh pistää vihaksi edes näiden kuvien katsominen joten annan teille vain kuvia enkä puhu siitä mitään! Koska vittu!







Peruukissa on ihme pömpeli ponnarin puolessavälissä, joka koitui tuomiokseni, ja muutenkin sen rakennus meni vähän perseelleen. Piirsin kaavat harpilla ja tarkistin kaikista kappaleista että ne olivat pyöreitä, silti mokomasta tuli soikea. Pöh.







Kiitos sinä Puolenkuunpelien myyjä joka myi "mustaa" maalia! Olen erittäin tyytyväinen tuotteeseen.

The wig of death
Toisiksi kivoin asia puvuissa oli lääkärin puvussa olevat dangly balls! So dangly.


Ostin styroksipallot joihin porasin läpi reiät. Vähän kuumotti porata kun porakone mitä käytin oli super heavy duty ja pallot olivat, no, styroksia, mutta nätit reiät sain aikaiseksi.


Palloissa oli ilmeellisiä viivakohoumia joten hioin ne pois. Vasemmalla hiottu ja oikealla kaupasta tullut.


Tupsut tein kutomislangasta ja kiinnitin ne liimalla sekä rautalangalla palloon.


Softis näytti itseasiassa paremmalta kun worbla pallon pääyksityiskohdissa joten käytin sitten sitä. Pistin palloihin myös tuhat kerrosta puuliimaa että palloihin tulisi mahdollisimman vähän kolhuja, ja ilmeisesti se toimi koska vaikka ne ottivatkin osumaa päivän aikana, ei niihin tullut suurempia kolhuja.


Pallot tulivat kiinni hihojen reistä johon tein feikki purjerenkaan softiksesta.



Maalasin pallot vasta kun ne oli kiinnitetty hihoihin että saisin mahdollisimman tarkan maalausjäljen tuohon kiinnityskohtaan.



#saumapornoa
Sisäsaumaämmäni pääsi valloilleen tässä puvussa on ei tuntunut yhtään pahalta tehdä noin tiheää siksakkia saumoihin!


Lääkärinpuku aukesi sivuilta tarranauhoilla, ja tein tuon valkoisen paidan kiinnityksen niin vaikeasti
kun olla ja voi. Olisin vaan voinut heittää tarranauhan keskeltä mutta ei, kun sain oudon päähänpistymän että kaikkin pitää aueta samasta sivusaumasta joten tein sitten ihan ihmeellisen sauman menemään paidan läpi ja hihan kautta että sain sivusauman paitaan.



Oh the shoes. Kuva on conia edeltävänä yönä otettu noin kello puoli 3 yöllä. Sain ihan täydellisen breakdownin kenkien kanssa ne mokomat olivat niiiiiiin rumat ja epämukavat, joten heitin ne riskisti roskiin ja tein uudet siitä mitä minulla oli kotona. Olen iloinen että tein, nyt äkkiä nopeesti jotain kengistä tuli silti paljon paremman kun noista kamaluuksista.

Milla piirsi Ragnan kuvan, muu työ oli mun käsialaa.
Ensivuodelle on kolme projektia ja kaksi niistä on jo hyvässä vauhdissa. Olen ihan superinnoissani niistä koska kaikki ovat aina ihania hahmoja ja extraihania pukuja!

Stay cool!

~Hansku

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tracon 9 - Sunnuntai - "Ai saatanan saatana"

Unta oli alla noin viitisen tuntia kun piti herätä, mutta Millalta oli tullut viesti että hänellä on vähän jutut levällään ja huono olo valvotun yön takia. Oh shit ajattelin minä, se oli sitten tässä. Menin takaisin nukkumaan.

Tunti myöhemmin tuli uusia viestejä implikoiden että mentäisiin kisailemaan. Olin nukkunut bussin yli ja seuraava, ainoa jolla edes ehtisin mukaan kisaamaan lähtisi 20 minuutin päästä. Onneksi olin pakannut kaikki tavarat ja valmiiksi joten äkkiä kaikki mukaan ja menoksi. Amanda oli meillä yötä ja meidän kontolla oli sermin raahaus keskustaan joka oli lievästi sanottuna tuskaista. Mutta selvittiin.

Päästiin conipaikalle ja meillä oli 20 minuuttia lavaharjoituksiin. Kumpikaan ei ollut edes ehtinyt meikata joten tuli vähän tuli perseen alle fiilis.

Ei oltu edes saatu meikkejä naamaan kun meidän lavaharjotusten aika oli. Siinä sitten äkkiä jotain puvun osia päälle ja loppuja kiskottiin päälle rappusissa.

Kaikki pukukuvat on ottanut Katariina Ihalainen!
Lavaharjoituksen menivät ihan päin persettä. Panikoin ihan liikaa siitä ettei mulla olis aikaa vaihtaa tohtorin asua pois, ja loppujen lopuksi olin vaihtanut sen ennen kun itse vaatteidenvaihto musiikki alkoi. Plöääggh.

Sitten kun lavaharkat oli ohi, iski jonkinmoinen helpotus siitä että nyt saisi laittaa kaiken valmiiksi ihan rauhassa.

Ainiin. Unohtuiko jotain?

Meitä tultiin kysymään kuvauksiin ja kerrottiin että kuvauspiste menisi kiinni muutaman minuutin päästä. Fffuuuuuu. Taas äkkiä pukuja raivokkaasti päälle ja jonkinnäköisenä kuvauksiin.

No, kuvat oli otettu nyt saisi oikeasti rauhoittua koska kisan alkamiseen oli ainakin neljä tuntia. Saimme rauhassa parsia Millan pukua kasaan ja vähän ottaa syvään henkeä.


Kolme tuntia myöhemmin meidän saapumisesta olimme vihdoin valmiita lähtemään bäkkäriltä. Halusin conikansan joukkoon näyttämään pukuani johon olin käyttänyt kolme kuukautta raivokasta työskentelyä.

Tässä vaiheessa mulla oli ollut peruukki tunnin-pari päässä. Peruukki on älyttömän painava, ja paino keskittyy juuri tuohon yhteen kohtaan.

Yritin kiristellä hammasta ja just suck it up. Voin sanoa että en muista milloin mua olisi oikeasti sattunut noin paljon. Harrastan jonkinverran kehonmuokkausta mutta se ei ole mitään verrattuna tuohon peruukkikipuun. Oltuani conikansan keskuudessa noin 10 minuuttia ja kipukyyneleiden kostutaessa silmäni, oli pakko luovuttaa. Pistäisin puvun takaisin just ennen kisaan ja nyt hengaan niissä samaisissa yövaatteissa millä olin aamulla kotoa lähtenyt.

Palasin bäkkärille ottamaan peruukkia pois. Katsastin päänahkaani ja mietin että ompa jännää punoitusta, vähän tuollaista... rusehtavaa.

You see where it this going?

Holy motherfucking shit, päänahkani vuotaa verta. Ei mitenkään suihkuna pulputen, mutta kumminkin. Olin stailannut hiukseni pincurleilla, että peruukki ylipäätänsä edes pysyisi päässäni, ja ilmeisesti peruukki oli vetänyt hiusta niin lujaa että päänahasta tuli verta. Fun times. Not.


Pääsin tuskistani, tai no kyllä se ilman peruukkia silti sattui paljon, mutta ainakin kivun aiheuttaja oli poissa. Siinä sitten hengailtiin kisaan asti.

Kisa lähestyi ja palasin bäkkärille laittamaan pukua päälleni, kuitenkaan ilman peruukkia. Peruukki laitettaisiin päähäni juuri ennen meidän vuoroa.

It was showtime. NCC kisa meni nopeasti ohi ja me oltiin toinen esityskisasta vuorossa, joten ei siellä bäkkärillä montaa minuuttia tarvinnut panikoida.


Kaikki meni esityksessä hyvin kunnes pääsin sermin taakse. Millan aseet oli aseltu väärin, joten jouduin siirtämään niitä. Ei siinä mitään mutta kun tuo tohtorin puku ei meinannut millään lähteä päältä. Paniikki iski. Sain kumminkin jotenkin tehtyä kaiken siinä kymmenessä sekunnissa mitä oltiin mulla varattu aikaa.

 

Loppuskitistä en sitten oikein muista mitään. Jotain me siellä heiluttiin.

Oli ihanaa kun juttu oli ohi ja sai vaan istua rauhassa kattelessa muiden skittejä. Olen ihan täysi käsi esitysten kanssa, mulla ei siis ole minkäälaista lavakarismaa tai näyttelijän taitoja. Ja tämä oli Millan ensimmäinen esitys. Joten en yhtään tiennyt palkittaisiinko meidän yli vuoden suunnittelu ja 3 kuukauden työskentely. Melkein kusin housuuni. Jos mulla olis ollut housut silloin.


Palkintojen jako tuli ja sweet lord halleluja saatiin kolmas sija. Enpä muista milloin olisin ollut noin iloinen ja tyytyväinen. Olen tosi, tosi, epävarma esityksistäni ja tuntuu hyvältä kun pääsee palkintosijalle ihan pelkän esityksen perusteella. Hyvä me, jee!

Hurray to Panda-sama! Panda-sama did it!
Esitys löysi myös tiensä Youtuben maailmaan. Meidän esitys alkaa videolta kohdasta 3:31


Nyt kun tuota katsoo niin ei härregyyd. Huomaa niin selkeästi mitä kohtia oikeasti harjoiteltiin ja mitkä kohdat jäivät vähän vähemmällä harjoitukselle, ja ne kohdat jota ei pystytty meidän resursseilla harjoittelemaan ollenkaan. Siitä huomaa myös kuinka en ehtinyt vaihtaa vaatteita ajoissa ja myöhästyin siitä kohdasta milloin Millan piti huomata mut. Onneks en paljolla, mutta silti.

Odotamme innolla tuomaripalautetta koska haluamme kehittyä! Haluamme tietää oikeasti juttunsa osaavilta tyypeiltä mitä mieltä he olivat. Tuomaripalaute minun mielestä on kisoissa aina se paras osuus.


Sitten kisan jälkeen alkoi painavan sermin meille takaisin raahaaminen kisapäivän jälkeen. Oh joy.

Mutta että tämmöinen Tracon. Seuraavaksi päivittelen kaikki rästipäivitykset pois ja alan tekemään uusia pukua. Seuraava coni minulla ompi sitten Desucon Frostbite joten odotan todella innolla, koska tämä vuoden Frosti oli ehdottomasti paras coni koko vuonna. Lähelle pääsi Cosvision joka vie toisen sijan.

Stay cool!

~Hansku

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tracon 9 - Lauantai - "I think I'm gonna throw up"

Nyt oikeasti tuntuu siltä että conista on kerrankin kunnolla jotain kerrottavaa, mutta varoituksen sananen että tästä matkasta tulee aika sufferointia. Mutta aina kun olen kertonut erinlaisista kärsimyksistäni, ne ovat olleet tämän blogin kaikista suosituimpia tekstejä. Joten näytätte nauttivan niistä joten tälläkään kertaa en säästele sanojani!


Oma unirytmini oli ennen Traconia sellainen että menin joskus aamulla kasin aikaan nukkuun, ja heräilin sitten iltapäivällä. Joten sanomattakin selvää että pe-la yönä ei nukuttu ollenkaan. Sain pukuni, Litchin, kisapukuni josta en nimellä ole puhunut mutta laittanut sen verran kuvia että kaikki sen ovat jo tienneet, yöllä valmiiksi joten siinähän jäi loppuaikaakin siivota kaikki pois. Varmaan eka kerta kun olen siivonnut ennen conia!

FB-sivullani pistin äänestyksen pystyyn Traconin lauantaipuvusta, ja olitte sitä mieltä että Akeno lähtisi matkaan.


Todiste että mulla oli oikeesti Akeno päällä! Otin selfien heti kun sain sen päälle.

Mutta kun puku oli ollut päällä noin kymmenen minuuttia, iski aivan järkyttävän huono olo. En tajua mistä se yht'äkkiä tuli, mutta ihan kamala se oli. Ajattelin että, no, makoilen nyt tässä vähän aikaa, ehkä se menee ohi.

Nukahdin. Piilarit päässä.

Heräsin puolisen tunnin päästä paniikkiin, ja kävin ottamassa muovinpalaset silmistäni pois. Silmäni oli aivan järkyttävän punaiset ja verisuonet hohtivat punaista. Vitut, otan puvun pois ja nukun vielä jonkin aikaa, katsotaan sitten mikä tilanne.

Heräsin tunnin päästä hieman parempivointisena, ja onnekseni silmät olivat tehneet 100% paluun. Yay! Akenoa en tosiaan takaisin ollut laittamassa, oli vielä sen verran huono olo että en haluisi riskeerata. Pistin piilarit takaisin päähäni, heitin Mion peruukin päähän, otin Mion Maid-puvun mukaan jos haluaisin laittaa sen päälle, ja laitan normihomo mekon päälleni ja lähdin coniin. Piilaritilanteesta sen verran etten havainnut päivän aikana mitään ongelmia ja simmut olivat vielä hyvässä kunnossa kun ne otin pois sitten illalla/yöllä.

Tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä coniin, ja lippua hakemaan. Cosplaykisaan asti meillä oli pelkästään hengausta, koska mikään ohjelma siinä välissä ei kiinnostanut.






Olin kyllä sobsob koska näin conissa Riasen! Olisi ihana ollut ottaa Riasen kanssa Akenosta kuvia ;_;

Koko päivänä oli vaan kamala jännitys sunnuntaisesta kisasta ja se näkyi huonona olona, teki mieli oksentaa ja koko päivä meni siinä kun yritin olla oksentamatta ja pakottamalla ruokaa kurkusta alas. Vittu en enään ikinä kisaa sunnuntaina, oli kyllä niin tuskaista.

Koska why not
 Olin ihan varma että kun menisin katsomaan WCS-kisoja tuntisin lähinnä pettymystä, vihaa ja suuttumusta, sen takia koska itse emme olleet päässeet kisaamaan. Olin ihan aidosti järkyttynyt että noita tunteita ei ollut yhtään, vaan nautin kisasta ihan täysillä. Saatoin ehkä itkeä kun Rullarinkeli ja Malicionna voitti, niin ihania tyttöjä, olin niiiin onnellinen ;;__;;

WCS-kisaajat (Zoom-putki olis kiva, näistä kuvista tulee huonoja näin kaukaa :( )

WCS tulokset, 2.sija, 1.sija, 3.sija ja takana tuomarit

Hardcore Hall Cosplayn nimi ei ollut Hardcore ihan turhaan, my god mitä pukuja siellä oli, jouduin poimimaan leukani lattialta monta kertaa! Onnea ihanalle Jesmolle voitosta! :3

Hall Cosplay kisaajat

(Ja kysymys kuuluu, miksen ottanut kuvia Hall Cosplayn top 3:sesta??? Se on mielenkiintoinen kysymys mutta kuvia ei näy koneella, joten ilmeisesti en sitten vaan ottanut. Wat.)


Sitten Missimittari. En oikein pidä Missimittarista, koska se tuntuu vaan aika turhalta kisalta. Ja vihaan yleisöäänestyksiä, erittäin palavasti. Mutta kiva että osallistujia oltiin saatu enemmän kun se viimevuotinen kaksi.

Missimittarin kisaajat

Heti kisan jälkeen alkoin iltabileet Rodeossa. Siis ihan oikeasti, mitkä iltabileet alkaa kello 19:00???? Ja loppuu kello 22:00.. Ainakin normihomojen ilmeet olivat kultaa ne he saapuivat kympin jälkeen Rodeoon.

Ajattelin kokeilla vähän uusia vesiä ja osallistua Traconin baaricosplaykisaan Mion Maid puvulla, jonka laitoin päälleni koska oloni oli parantunut jonkun verran. Syy miksi osallistuin kisaan oli simppeli, ajattelin että palkintoja olisi drinkkilippuja, ja pääsisin maistamaan jotain Traconin omista drinkeistä, koska itselläni ei vaan oikeasti ollut varaa ostaa niitä. Oh boy here we go...

Ilmottautuminen oli sisäänkäynnin lähellä ja numerolappu käskettiin pitää näkyvillä. Ööh okay, ajattelin että tuomarit tulisivat katselemaan pukua ja kyselemään kysymyksiä myöhemmin, ja heidän piti tunnistaa kuka oli kisassa. Tunti meni sitä kahden ja puolen euron lonkeroa juodessa kunnes tuomari saapui näkökenttääni. Henkisesti jo valmistauduin, odotin että hän tulisi kohdalle, hän katsoi minuun, selvästi noteeraten mut ja lähti pois. Umm waaiiitt, ne kysymykset? Eks halua katsoa mun pukua? Okay ajatteli Hansku ehkä se tulee myöhemmin.

Lol.nope, toisen tunnin päästä meidät kutsuttiin "lavalle" Lava, oli tosiaan Rodeon toisen strippitangon koroke ":D". Meidät pyydettiin yksitellen siihen kertomaan mistä cossaamme ja miksi. Koko juttu oli nopeasti ohi ja tuomarit päättivät voittajat. Oli muuten nopein tuomarointi ikinä. Tuomarit tuomaroivat siinä lavalla, puhumalla toisilleen, ja koko hetki kesti ihan maksimissaan 15 sekuntia, luultavasti oikea aika oli lähempänä kymmentä. Palkintoina ei ollut himoitseviani drinkkilippua vaan oikeasti isoimpia pokaaleja mitä olen nähnyt missään kisassa. Koska Baaricosplaykisa tarvitsee isommat pokaalit kun WCS eikö? Sijoitusta ei tullut itselleni eikä ehdottomalle lempparipuvulleni koko kisassa, tosi ihanalle punaiselle printtikimono tytylle. Kisan kunniamaininta, joka muuten oli lämmintä kättä oli peruisten "parhaimmat tanssimoovit" Em, wait, kisanhan piti olla puvuista? Kuten ohjelmalehtisessä sanotaan, "paras ja mielenkiintoisin asuste palkitaan". Kunniamaininnan saaneet eivät siis olleet tanssineet lavalla vaan ihan vapaalla ajalla iltabileissä. Seurani Amanda teki sen jälkeen mielenkiintoisen havainnon. Kaikki, jotka sijoittuivat olivat olleet esillä, eli tanssimassa sen parin tunnin ajan ilmottautumisen ja kisan välillä. Kaikki, jotka olivat olleet pöydissä juttelemassa tai juomassa, eivät saaneet mitään.

Bling! Se tuomari! Joka käveli ohitseni. Hän oli vaan tullut katsomaan mitä teen, ja sillä hetkellä istuin pöydässä.

Olipa.. outoa. Missään kumminkaan ei sanallakaan sanottu että kisan sijoittumisen edelletyksenä oli olla baarissa esillä, että jos et aio selvinpäin tanssia, niin turha odottaa sijoittumista.

Kisasta tuon jälkeen jäi vaan niin paha maku suuhun että en kyllä toistamiseen ota osaa tuollaisiin vapaamuotoisiin kisoihin, kun säännöjäkään ei tarvitse ilmoittaa.

Huh se oli rantti. Halusin vaan sanoa mitä mieltä oikeasti olin tästä kisasta, kuulostimpa sitten vitun butthurtiltä tai en.

Neljän tunnin ja kolmen lonkeron jälkeen oli aika mennä nukkumaan ja herätä sunnuntaisiin koitoksiin. Siitä lisää kun olen saanut kuvia.

Stay cool!

~Hansku