sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Tracon 9 - Sunnuntai - "Ai saatanan saatana"

Unta oli alla noin viitisen tuntia kun piti herätä, mutta Millalta oli tullut viesti että hänellä on vähän jutut levällään ja huono olo valvotun yön takia. Oh shit ajattelin minä, se oli sitten tässä. Menin takaisin nukkumaan.

Tunti myöhemmin tuli uusia viestejä implikoiden että mentäisiin kisailemaan. Olin nukkunut bussin yli ja seuraava, ainoa jolla edes ehtisin mukaan kisaamaan lähtisi 20 minuutin päästä. Onneksi olin pakannut kaikki tavarat ja valmiiksi joten äkkiä kaikki mukaan ja menoksi. Amanda oli meillä yötä ja meidän kontolla oli sermin raahaus keskustaan joka oli lievästi sanottuna tuskaista. Mutta selvittiin.

Päästiin conipaikalle ja meillä oli 20 minuuttia lavaharjoituksiin. Kumpikaan ei ollut edes ehtinyt meikata joten tuli vähän tuli perseen alle fiilis.

Ei oltu edes saatu meikkejä naamaan kun meidän lavaharjotusten aika oli. Siinä sitten äkkiä jotain puvun osia päälle ja loppuja kiskottiin päälle rappusissa.

Kaikki pukukuvat on ottanut Katariina Ihalainen!
Lavaharjoituksen menivät ihan päin persettä. Panikoin ihan liikaa siitä ettei mulla olis aikaa vaihtaa tohtorin asua pois, ja loppujen lopuksi olin vaihtanut sen ennen kun itse vaatteidenvaihto musiikki alkoi. Plöääggh.

Sitten kun lavaharkat oli ohi, iski jonkinmoinen helpotus siitä että nyt saisi laittaa kaiken valmiiksi ihan rauhassa.

Ainiin. Unohtuiko jotain?

Meitä tultiin kysymään kuvauksiin ja kerrottiin että kuvauspiste menisi kiinni muutaman minuutin päästä. Fffuuuuuu. Taas äkkiä pukuja raivokkaasti päälle ja jonkinnäköisenä kuvauksiin.

No, kuvat oli otettu nyt saisi oikeasti rauhoittua koska kisan alkamiseen oli ainakin neljä tuntia. Saimme rauhassa parsia Millan pukua kasaan ja vähän ottaa syvään henkeä.


Kolme tuntia myöhemmin meidän saapumisesta olimme vihdoin valmiita lähtemään bäkkäriltä. Halusin conikansan joukkoon näyttämään pukuani johon olin käyttänyt kolme kuukautta raivokasta työskentelyä.

Tässä vaiheessa mulla oli ollut peruukki tunnin-pari päässä. Peruukki on älyttömän painava, ja paino keskittyy juuri tuohon yhteen kohtaan.

Yritin kiristellä hammasta ja just suck it up. Voin sanoa että en muista milloin mua olisi oikeasti sattunut noin paljon. Harrastan jonkinverran kehonmuokkausta mutta se ei ole mitään verrattuna tuohon peruukkikipuun. Oltuani conikansan keskuudessa noin 10 minuuttia ja kipukyyneleiden kostutaessa silmäni, oli pakko luovuttaa. Pistäisin puvun takaisin just ennen kisaan ja nyt hengaan niissä samaisissa yövaatteissa millä olin aamulla kotoa lähtenyt.

Palasin bäkkärille ottamaan peruukkia pois. Katsastin päänahkaani ja mietin että ompa jännää punoitusta, vähän tuollaista... rusehtavaa.

You see where it this going?

Holy motherfucking shit, päänahkani vuotaa verta. Ei mitenkään suihkuna pulputen, mutta kumminkin. Olin stailannut hiukseni pincurleilla, että peruukki ylipäätänsä edes pysyisi päässäni, ja ilmeisesti peruukki oli vetänyt hiusta niin lujaa että päänahasta tuli verta. Fun times. Not.


Pääsin tuskistani, tai no kyllä se ilman peruukkia silti sattui paljon, mutta ainakin kivun aiheuttaja oli poissa. Siinä sitten hengailtiin kisaan asti.

Kisa lähestyi ja palasin bäkkärille laittamaan pukua päälleni, kuitenkaan ilman peruukkia. Peruukki laitettaisiin päähäni juuri ennen meidän vuoroa.

It was showtime. NCC kisa meni nopeasti ohi ja me oltiin toinen esityskisasta vuorossa, joten ei siellä bäkkärillä montaa minuuttia tarvinnut panikoida.


Kaikki meni esityksessä hyvin kunnes pääsin sermin taakse. Millan aseet oli aseltu väärin, joten jouduin siirtämään niitä. Ei siinä mitään mutta kun tuo tohtorin puku ei meinannut millään lähteä päältä. Paniikki iski. Sain kumminkin jotenkin tehtyä kaiken siinä kymmenessä sekunnissa mitä oltiin mulla varattu aikaa.

 

Loppuskitistä en sitten oikein muista mitään. Jotain me siellä heiluttiin.

Oli ihanaa kun juttu oli ohi ja sai vaan istua rauhassa kattelessa muiden skittejä. Olen ihan täysi käsi esitysten kanssa, mulla ei siis ole minkäälaista lavakarismaa tai näyttelijän taitoja. Ja tämä oli Millan ensimmäinen esitys. Joten en yhtään tiennyt palkittaisiinko meidän yli vuoden suunnittelu ja 3 kuukauden työskentely. Melkein kusin housuuni. Jos mulla olis ollut housut silloin.


Palkintojen jako tuli ja sweet lord halleluja saatiin kolmas sija. Enpä muista milloin olisin ollut noin iloinen ja tyytyväinen. Olen tosi, tosi, epävarma esityksistäni ja tuntuu hyvältä kun pääsee palkintosijalle ihan pelkän esityksen perusteella. Hyvä me, jee!

Hurray to Panda-sama! Panda-sama did it!
Esitys löysi myös tiensä Youtuben maailmaan. Meidän esitys alkaa videolta kohdasta 3:31


Nyt kun tuota katsoo niin ei härregyyd. Huomaa niin selkeästi mitä kohtia oikeasti harjoiteltiin ja mitkä kohdat jäivät vähän vähemmällä harjoitukselle, ja ne kohdat jota ei pystytty meidän resursseilla harjoittelemaan ollenkaan. Siitä huomaa myös kuinka en ehtinyt vaihtaa vaatteita ajoissa ja myöhästyin siitä kohdasta milloin Millan piti huomata mut. Onneks en paljolla, mutta silti.

Odotamme innolla tuomaripalautetta koska haluamme kehittyä! Haluamme tietää oikeasti juttunsa osaavilta tyypeiltä mitä mieltä he olivat. Tuomaripalaute minun mielestä on kisoissa aina se paras osuus.


Sitten kisan jälkeen alkoi painavan sermin meille takaisin raahaaminen kisapäivän jälkeen. Oh joy.

Mutta että tämmöinen Tracon. Seuraavaksi päivittelen kaikki rästipäivitykset pois ja alan tekemään uusia pukua. Seuraava coni minulla ompi sitten Desucon Frostbite joten odotan todella innolla, koska tämä vuoden Frosti oli ehdottomasti paras coni koko vuonna. Lähelle pääsi Cosvision joka vie toisen sijan.

Stay cool!

~Hansku

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tracon 9 - Lauantai - "I think I'm gonna throw up"

Nyt oikeasti tuntuu siltä että conista on kerrankin kunnolla jotain kerrottavaa, mutta varoituksen sananen että tästä matkasta tulee aika sufferointia. Mutta aina kun olen kertonut erinlaisista kärsimyksistäni, ne ovat olleet tämän blogin kaikista suosituimpia tekstejä. Joten näytätte nauttivan niistä joten tälläkään kertaa en säästele sanojani!


Oma unirytmini oli ennen Traconia sellainen että menin joskus aamulla kasin aikaan nukkuun, ja heräilin sitten iltapäivällä. Joten sanomattakin selvää että pe-la yönä ei nukuttu ollenkaan. Sain pukuni, Litchin, kisapukuni josta en nimellä ole puhunut mutta laittanut sen verran kuvia että kaikki sen ovat jo tienneet, yöllä valmiiksi joten siinähän jäi loppuaikaakin siivota kaikki pois. Varmaan eka kerta kun olen siivonnut ennen conia!

FB-sivullani pistin äänestyksen pystyyn Traconin lauantaipuvusta, ja olitte sitä mieltä että Akeno lähtisi matkaan.


Todiste että mulla oli oikeesti Akeno päällä! Otin selfien heti kun sain sen päälle.

Mutta kun puku oli ollut päällä noin kymmenen minuuttia, iski aivan järkyttävän huono olo. En tajua mistä se yht'äkkiä tuli, mutta ihan kamala se oli. Ajattelin että, no, makoilen nyt tässä vähän aikaa, ehkä se menee ohi.

Nukahdin. Piilarit päässä.

Heräsin puolisen tunnin päästä paniikkiin, ja kävin ottamassa muovinpalaset silmistäni pois. Silmäni oli aivan järkyttävän punaiset ja verisuonet hohtivat punaista. Vitut, otan puvun pois ja nukun vielä jonkin aikaa, katsotaan sitten mikä tilanne.

Heräsin tunnin päästä hieman parempivointisena, ja onnekseni silmät olivat tehneet 100% paluun. Yay! Akenoa en tosiaan takaisin ollut laittamassa, oli vielä sen verran huono olo että en haluisi riskeerata. Pistin piilarit takaisin päähäni, heitin Mion peruukin päähän, otin Mion Maid-puvun mukaan jos haluaisin laittaa sen päälle, ja laitan normihomo mekon päälleni ja lähdin coniin. Piilaritilanteesta sen verran etten havainnut päivän aikana mitään ongelmia ja simmut olivat vielä hyvässä kunnossa kun ne otin pois sitten illalla/yöllä.

Tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä coniin, ja lippua hakemaan. Cosplaykisaan asti meillä oli pelkästään hengausta, koska mikään ohjelma siinä välissä ei kiinnostanut.






Olin kyllä sobsob koska näin conissa Riasen! Olisi ihana ollut ottaa Riasen kanssa Akenosta kuvia ;_;

Koko päivänä oli vaan kamala jännitys sunnuntaisesta kisasta ja se näkyi huonona olona, teki mieli oksentaa ja koko päivä meni siinä kun yritin olla oksentamatta ja pakottamalla ruokaa kurkusta alas. Vittu en enään ikinä kisaa sunnuntaina, oli kyllä niin tuskaista.

Koska why not
 Olin ihan varma että kun menisin katsomaan WCS-kisoja tuntisin lähinnä pettymystä, vihaa ja suuttumusta, sen takia koska itse emme olleet päässeet kisaamaan. Olin ihan aidosti järkyttynyt että noita tunteita ei ollut yhtään, vaan nautin kisasta ihan täysillä. Saatoin ehkä itkeä kun Rullarinkeli ja Malicionna voitti, niin ihania tyttöjä, olin niiiin onnellinen ;;__;;

WCS-kisaajat (Zoom-putki olis kiva, näistä kuvista tulee huonoja näin kaukaa :( )

WCS tulokset, 2.sija, 1.sija, 3.sija ja takana tuomarit

Hardcore Hall Cosplayn nimi ei ollut Hardcore ihan turhaan, my god mitä pukuja siellä oli, jouduin poimimaan leukani lattialta monta kertaa! Onnea ihanalle Jesmolle voitosta! :3

Hall Cosplay kisaajat

(Ja kysymys kuuluu, miksen ottanut kuvia Hall Cosplayn top 3:sesta??? Se on mielenkiintoinen kysymys mutta kuvia ei näy koneella, joten ilmeisesti en sitten vaan ottanut. Wat.)


Sitten Missimittari. En oikein pidä Missimittarista, koska se tuntuu vaan aika turhalta kisalta. Ja vihaan yleisöäänestyksiä, erittäin palavasti. Mutta kiva että osallistujia oltiin saatu enemmän kun se viimevuotinen kaksi.

Missimittarin kisaajat

Heti kisan jälkeen alkoin iltabileet Rodeossa. Siis ihan oikeasti, mitkä iltabileet alkaa kello 19:00???? Ja loppuu kello 22:00.. Ainakin normihomojen ilmeet olivat kultaa ne he saapuivat kympin jälkeen Rodeoon.

Ajattelin kokeilla vähän uusia vesiä ja osallistua Traconin baaricosplaykisaan Mion Maid puvulla, jonka laitoin päälleni koska oloni oli parantunut jonkun verran. Syy miksi osallistuin kisaan oli simppeli, ajattelin että palkintoja olisi drinkkilippuja, ja pääsisin maistamaan jotain Traconin omista drinkeistä, koska itselläni ei vaan oikeasti ollut varaa ostaa niitä. Oh boy here we go...

Ilmottautuminen oli sisäänkäynnin lähellä ja numerolappu käskettiin pitää näkyvillä. Ööh okay, ajattelin että tuomarit tulisivat katselemaan pukua ja kyselemään kysymyksiä myöhemmin, ja heidän piti tunnistaa kuka oli kisassa. Tunti meni sitä kahden ja puolen euron lonkeroa juodessa kunnes tuomari saapui näkökenttääni. Henkisesti jo valmistauduin, odotin että hän tulisi kohdalle, hän katsoi minuun, selvästi noteeraten mut ja lähti pois. Umm waaiiitt, ne kysymykset? Eks halua katsoa mun pukua? Okay ajatteli Hansku ehkä se tulee myöhemmin.

Lol.nope, toisen tunnin päästä meidät kutsuttiin "lavalle" Lava, oli tosiaan Rodeon toisen strippitangon koroke ":D". Meidät pyydettiin yksitellen siihen kertomaan mistä cossaamme ja miksi. Koko juttu oli nopeasti ohi ja tuomarit päättivät voittajat. Oli muuten nopein tuomarointi ikinä. Tuomarit tuomaroivat siinä lavalla, puhumalla toisilleen, ja koko hetki kesti ihan maksimissaan 15 sekuntia, luultavasti oikea aika oli lähempänä kymmentä. Palkintoina ei ollut himoitseviani drinkkilippua vaan oikeasti isoimpia pokaaleja mitä olen nähnyt missään kisassa. Koska Baaricosplaykisa tarvitsee isommat pokaalit kun WCS eikö? Sijoitusta ei tullut itselleni eikä ehdottomalle lempparipuvulleni koko kisassa, tosi ihanalle punaiselle printtikimono tytylle. Kisan kunniamaininta, joka muuten oli lämmintä kättä oli peruisten "parhaimmat tanssimoovit" Em, wait, kisanhan piti olla puvuista? Kuten ohjelmalehtisessä sanotaan, "paras ja mielenkiintoisin asuste palkitaan". Kunniamaininnan saaneet eivät siis olleet tanssineet lavalla vaan ihan vapaalla ajalla iltabileissä. Seurani Amanda teki sen jälkeen mielenkiintoisen havainnon. Kaikki, jotka sijoittuivat olivat olleet esillä, eli tanssimassa sen parin tunnin ajan ilmottautumisen ja kisan välillä. Kaikki, jotka olivat olleet pöydissä juttelemassa tai juomassa, eivät saaneet mitään.

Bling! Se tuomari! Joka käveli ohitseni. Hän oli vaan tullut katsomaan mitä teen, ja sillä hetkellä istuin pöydässä.

Olipa.. outoa. Missään kumminkaan ei sanallakaan sanottu että kisan sijoittumisen edelletyksenä oli olla baarissa esillä, että jos et aio selvinpäin tanssia, niin turha odottaa sijoittumista.

Kisasta tuon jälkeen jäi vaan niin paha maku suuhun että en kyllä toistamiseen ota osaa tuollaisiin vapaamuotoisiin kisoihin, kun säännöjäkään ei tarvitse ilmoittaa.

Huh se oli rantti. Halusin vaan sanoa mitä mieltä oikeasti olin tästä kisasta, kuulostimpa sitten vitun butthurtiltä tai en.

Neljän tunnin ja kolmen lonkeron jälkeen oli aika mennä nukkumaan ja herätä sunnuntaisiin koitoksiin. Siitä lisää kun olen saanut kuvia.

Stay cool!

~Hansku


maanantai 25. elokuuta 2014

Shura Kirigakure WIP

Minulta löytyy muutama WIP kuva koneelta Shurasta (ja kaksi Raichusta) joten heitän ne tänne. En tiedä nyt sitten kun jossain WCS:ssä kävi näin että pitäisikö tehdä kisapuvusta WIP päivityksiä, vai pitää ihan salaisuutena ja tehdä Traconin jälkeen joku pienimuotoinen setti. En tiedääää.

Mutta hei, enne kuin aloitetaan käykää kommentoimassa täällä mitä mun pitäis laittaa Traconin lauantaille päälle! Hophop, sinne vaan!


No, mutta se Shura. Aloitin tekemällä vyön solkea, joka valmistui tutulla ja turvallisessa softis-worbla menetelmällä. Ensin siis leikataan softispala, sitten kaksi vähän isompaa worblapalaa ja litistetään softis sinne väliin. Leikataan reunat millin parin päästä ja tadaa, kestävä, sopivan paksuinen asia, mitä sitten ikinä teettekin. Pohjamaalaus puuliimalla ja miniatyyri maalit päälle.


Solki kiinni vyöhön ja tadaa! Vyö on tehty, kuten myös bikinien olkaimet Hildan jämäkankaista. Profit.


Bikinien teossa meni yhteensä kolme tuntia, aika nopeetaa puuhaa minulle, yleensä olen tosi hidas tekemään pukuja. Shortseja en alkanut tekemään itse, vain ostin kirpparilta kahdella eurolla farkut ja leikkasin ne shortseiksi. Sitten vielä hapsutin reunat joka oli yllättävän tuskaista tehdä.


Tuo ihme pinssi joka melkein kaikilla on Ao no Exorcistissa... Miksei siitä löydy kunnollisia kuvia??? Vaikka melkein kaikilla on se?? :( Tein sitten vähän oman version. Kiinnistyssysteeminä toimii hakanauha joka on kiinnitetty worblapalalla taakse.


Takki on vanha syystakki josta muutama vuosi siten maksoin pari euroa. Lyhensin, muokkasin ja ompelin kanttinauhat takkiin. Myöskin käytin 14 fucking euroa noihin muutamaan hassuun nappiin koska oli pakko ostaa tosi hienot napit, ja Shuran puvulla oli niin lyhyt aikataulu etten kerennyt tilamaan mistään.


Sitten Shuran shurikenit jotka tippuivat pusseistaan sitten ihan kokoajan. Olen oikeasti todella yllättynyt etten hukannut yhtäkään niistä. Amanda niitä aina poimi mukaansa kun joku tippui maahan enkä huomannut :D


Shurikenit on tehty samalla metodilla kun solki, mutta olivat vähän haastavammat monimutkaisemman kuvion vuoksi.




Peruukista sain pullittaa peruukkiomaisuuden, vähän yli kolmekymppiä mutta halusin juuri sen tietyn peruukin koska tiesin että sillä kaupalla ja mahtavia peruukkeja. Enkä pettynyt.


Tein ihan samaisen operaation Shuran peruukille mitä tein Saber Lilyn peruukille, eli otin valmiiksi sidotun ponnarin irti, aloin stubbaamaan sitä kerroksittain, ja lopuksi otin klipsu ponihännästä sen klipsun irti ja liimasin sen stubin päälle.


Intermission, ottakaa koira kyyläämässä ruokaa ja tasapainottelemassa mun nettipankkitunnuksia :3


Joo, no Raichusta onkin sitten tasan kaksi kuvaa. Koska sen tekoprosessissä ei ollut mitään ihmeellistä.


 Pyllyraitoja! Tehty softiksestä ja liimattu hameeseen.

"It's my wig!"
Ja peruukki joka saapui conia edeltävänä lauantaina, myöhässä ja väärän värisenä. Oh you eBay, muistin miksi sinut olet hylännyt.

Stay cool!

~Hansku

torstai 21. elokuuta 2014

WCS - Juuh elikkäs

En yleensä ikinä kirjoittele tämmöisiä ei niin suoraan itse pukuun liittyviä juttuja, muistan tasan yhden kerran kun olen kirjoittanut, mutta asiaa olisi pitkän esseen verran joten antaa sit mennä. Hakekaa juotavaa ja ottakaa mukava asento, here we go.


Jossain vaiheessa kesää vuonna 2013 kun omat WCS suunnitelmani olivat taas peruuntuneet, valittelin Suiggarille kuinka ei ole oikein sopivaa paria WCS:ään. Hänkin mainitsi olevansa ilman paria ja boom, Tampereen nappiliikkeessa syntyi yksi WCS pari.

Innostus oli suuri. Pukuvalintamme oli molemmille sopivat ja sarja molemmille tärkeä, enkä ikinä ole ollut innoissani mistään skitistä niin paljon.

Heti Desuconin jälkeen kangaskauppaan ja pukuja työstämään. Kuukausien ajan proppeja, yksityiskohtia ja ompelujuttuja. Puku alkoi näyttää jo valmiilta. This is going to be good!

Or not.

Ensimmäinen ilmottautuminen. Pelasin Final Fantasy XIV, ja noin tunti-puol tuntia ilmon alkua lähdin suorittamaan dungeonia. Ajattelin että nopeastihan tämä menee, jos ei, lopetan kesken.

18:26 havaihduin intenssiivisestä pelaamisestani että ei helvetti, miten tuo kello nyt noin paljon. No, WCS:än ei ole ollut tietääkseni ikinä tunkua, päin vastoin pareja on joutunut etsimään kissojen ja koirien kanssa.

2 minuuttia ja 37 sekunttia. Aika jossa ensimmäiset (puolet) paikoista olivat loppuneet. Anteeks mitä vittua? Vitutus oli korkealla mutta hei, tässä oli vasta puolet paikoista, se oma paikka odottaa ensiviikon ilmoissa.

You see where this is going?

Viikon päästä toinen ilmottautuminen. Pienensin reffikuvat, siirsin ne sellaiseen paikkaan mistä ne olisi heti saatavilla, tarkistin hahmojen nimien oikeinkirjotuksen. Kaikki oli valmiina.

Tasan sillä sekunnilla kiitos f5:sen olin täyttämässä ilmottautumista. Kädet tärisi, mutta pystyin silti kirjoittamaan nopeasti. Klik, klik, kuvat ok, lähetä. Tarkasta ilmottautuminen. Silmäisin sitä nopeasti, aikaa siihen kului 3-5 sekuntia. Lähetä.

Kilpailuun ei oteta enään vastaa uusia ilmottautumisia.


Olin aika varma että sydämeni pysähtyi tuossa kohtaa. Siis, olin myöhästynyt muutamalla sekunnilla.

Siinä vaiheessa otti koville. Iskä tuli kysymään miten kävi, ja aloin vaan itkemään silmiäni päästä.

4 vitun vuotta olen nyt halunnut WCS:ään. Jonain vuonna ei olla päästy edes ilmottautumiseen asti, jonain vuonna kisa peruuntui päiviä ennen kisaa. Nyt kun kaikki olisi ollut melkein valmiina, innostus katossa ja tulevaisuus kirkkaana tämä matka kaatui nyt tähän. Ei ole oikeasti todellista.

Sydän mustana oli pakko ilmottautua esityskisaan, koska tarvitsin Traconiin lipun ja oletin sellaisen WCS:stä saavani.

Ryhmän tai esiintyjän nimi: WCS-hylkiöt 
Esityksen nimi: WCS ilmottautuminen meni kiinni alle minuutissa

Havaitsetteko pienen vitutuksen, pettymisen ja surun? Noh, päästään ainakin esittämään se setti mitä WCS:ään oli suunniteltu. Mutta eniten vituttaa se että puvut joihin olemme käyttäneet kaikki niksit kirjasta, kuukausia aikaa ja olemme kaataneet sielumme niihin, niitä ei edes arvostella. Sen ja sama vaikka menisimme jätesäkeillä kisaamaan, koska esityskisassa, no, luonnollisesti arvostellaan vaan se esitys.

Vittttttttuuuuuuuuuuu.

Mutta vaikka /cgl/ (Arvostamme (melkein) kaikkien tukea siellä ;_; You guys are too sweet)) on sitä mieltä että meidän olisi pitänyt päästä kisaamaan ja toisien en, en voi kyllä olla samaa mieltä. Kisakokemukset ovat aivan ihania, enkä voi edes kuvitella kuinka ihanaa se on toteuttaa ihanan parin kanssa ja nähdä monen kuukausien työ come to life. En ottaisi sitä kenenltäkään pois. Olin liian hidas ilmottautumisessa, hävisin. End of the story.

Olen tyytyväinen etten ole Irtsa ja joudu käsittelemään tätä ilmottautumis katastrofia. Minulla ei nimittäin olisi mitään hajua mitä tehdä seuraaville vuosille. Mielestäni ajatus etä portfoliolla katsotaan ketkä pääsen kisaamaan on huono, koska kukaan ei enään osallistuisi. Suomalaisilla on tapana aliarvioida itseään ja ajatusmalli 'miks hakisin kun en kumminkaan pääse' olisi varmaan molemma mielessä. Tiedän monta, monta ihmistä jotka tekevät aivan uskomattoman upeita pukuja mutta eivät vain itse näe sitä. Ja jos he haluavat osallistua kisaan, en halua että se estyy itseluottamuksen puutteeseen jossain portfoliohaussa.

Toisaalta eihän tämä nykyinen systeemikään toimi. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä, älkää vain kysykö multa. En mä tiedä.

Olen nauttinut ihan sikana Suiggarin kanssa työskentelemisestä, koska jaamme saman intohimon tähän hommaan. On ollut ihana hypettää parilleen kuinka innoissaan on ja saanut samantasoista hypeä takaisin. Olemme auttaneet toisiamme pukujen tekemisessä, jotta tästä yhteisestä projektistä tulisi mahdollisimman täydellinen. Ajatukset ja kehitysideat on samanlaisia, ja kaikki on rullannut vaan niin hyvin. Olen vaan niin pettynyt että se on periaatteessa mun syytäni että joututaan esittään tää meidän rakkauslapsi jossain esityskisassa. Sigh. Ei sille kai voi yhtään mitään.



Olen kai sanonut kaiken sanottavani. Ottakaa ankka teessä. Eikö ole maailman ihanin tuollanen irtotee häkki.



Stay cool!

~Hansku

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Desucon 3/3 - Raichu

Ja nyt siihen mielestä kivempaan pukuun, Raichuun!

Kuvat otti Amanda

Olen ollut Pokemon fani jo todella kauan, ihan pikkupennusta lähtien. Joten aika outoa että nyt kun olen harrastanut (elänyt tätä elämäntyyliä) cosplayta viisi ja puoli vuotta, teen vasta nyt ekan Pokemonpuvun. Better late than never?


Gijinkat ovat sinänsä kivoja että voi tehdä ihan itse minkälaisen haluaa. Sain korostaa hyviä puoliani ja piilottaa ne huonot puolet.


Puvussa oli hyvä olla ja liikkua, ja ihana häntä pomppi takana. Pari harmitusta puvussa oli. Ostin mansikoita maksavan Shura-peruukin samaan aikaan kun ostin Raichulle peruukin, joten menin budjetilla ja tilasin pitkästä aikaa eBaystä. Ja ffuu, eihän se ole yhtään oikein värinen! Koko peruukin tuleminen oli hieman epävarmaa, mutta se loppujen lopuksi tipahti muutamaa päivää ennen lähtöä postiluukusta.


Toinen oli se että aika vähän loppu kesken (kenen idea oli tehdä kaksi kokonaan uutta pukua töiden ohella kolmessa viikossa?) enkä saanut lisätä kaikkia yksityiskohtia pukuun mitä halusin. Mutta olen tyytyväinen mitä siihen sain laitettua.


Emme saaneet ketään kuvaamaan joten Amanda Cubonesta ja mun Raichusta ei saatu yhteiskuvia. Sadface.


Haluan ehdottomasti tehdää lisää Pokemon gijinkoja rennoiksi sunnuntaipuvuiksi! Joten niitä odotellessa.

Stay cool!

~Hansku

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Desucon 2/3 - Shura Kirigakure

Sama vaiva on vaivannut jo ties kuinka kauan, ei ole vaan fiilistä kirjoitella. Vielä vähemmän kun tietää että tarvii kirjoittaa Shurasta. Apua.

Kuvat otti Amanda


Kirjoitetaan nyt sitten kumminkin. Itse pukua tehdässä oli Shuran puvusta tosi hyvä fiilis, kaikki onnistui ja näytti kivalta. Kumminkin sitten Desun lauantaina kun puku piti pistää päälle mieli muuttui aika radikaalisti. Olen lihonnut sopimattomista lääkkeistä aivan järkyttävästi enkä meinaa saada millään painoa pois, ja Shuran päälle laittaminen oli kova paikka. Päälläni oli kumminkin ihan minimaaliset bikinit ja minishortsit, eli olin puoli-alasti.


Asiaa ei auttanut kuumuus, stressi ja se että jouduimme ompeleen yläosan päälleni koska se ei vaan pysynyt kiinni. Plöähäddäögdg. Hei, oli lihomisessa ainakin yksi hyvä puoli, tissini kasvoi D kuppiin! Jeejee tissit on kivoja :3 Meinasin jättää kuvat julkaisematta ja Shuran tekemisen minun ja kovalevyn väliseksi hommaksi mutta hei, fuck this. Kenenkään ei pitäisi tuntea itseään huonoksi ihmiseksi vaan sen takia että on lihonut muutaman kilon. Eikä noi kuvat nyt niin mielestäni niin pahalta näytä.


Kumminkin puvussa oli aika huono olo ja ilme jokaisessa kuvassa on :l. Harmillista, olisin vain tahtonut kivoja kuvia. Toisaalta kun pistin sunnuntaina Raichun päälleni olo oli mitä mahtavin ja hymy oli koko naaman levynen. Sain kumminkin Raichusta tehdä sellaisen minkälaisen halusin, jossa tietysti korostin hyviä puoliani (dem legs and dem boobs). Mutta siitä lisää sitten seuraavassa päivityksessä.


Katsotaan kun olen saanut entiset mittani takasin uskallanko pistää Shuran päälleni. Ja jos uskallan Mouru ja Yaci vaadin yhteisshoottia!!

Stay cool!

~Hansku

torstai 3. heinäkuuta 2014

Desucon 1/3 - dem desucon

En ole ollut yhtään kirjoitusfiiliksellä joten en ole edes yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä. Kirjoitan sen takia koska se on hauskaa, eikä siitä mielestäni pitäisi tehdä mitään pakkopullaa. Mutta tässä tämä vihdonkin on, tiedän että jotkut on sitä odotellu hampaat irvessä. (sinä, Annu :D)

--


Desun matka alkoi perjantai iltapäivällä ja perjantai kului lähinnä Raichun tekemiseen, syömiseen ja nukkumiseen, en nimittäin edes päässyt käymään conissa. Sainpa ainakin pitkät yöunet lauantaina varten.


Lauantaina sitten uusi päivä ja se katastrofi nimeltä Shura. Kirjoittelen Shurasta kaiken seuraavassa päivityksessä.

Puvut päällä saavuttiin coniin ja oh hot damn oli kuuma. Vihdoinkin oli joku hyvä syy ostaa Metsähallissa myytäviä slushieita, nuo ihanuudet pelasti conini, ahh niin hyviä.

Jonkun ajan häröilyn jälkeen oli aika siirtyä bäkkärille, itselläni nimittäin alkoi Hall Cosplayn tuomarointi!

Me ihanat tuomarit, Shewon, minä ja Yumi :D
Kuva: Nyymix
Tuomarointi oli ihan yli-ihanaa, pääsin kääntelemään saumoja ja hipelöimään kaikkien mahtavien kisaajien pukuja. Yritin olla mahdollisimman rento ja herpderp, ja ilmeisesti se onnistui kun olen juuri tuomaroinnista kuullut hyvää palautetta että se oli juurikin rento mitä itse ainakin hain. Jeejee!


Naurahdin vähän skenen tuomarointikeskustelulle, koska siellä oli aika hurjia väitteitä. Ei, en ollut kenenkään kisaajan kaveri ja en edes tiennyt voittajien sarjoja ja perustin oman tuomarointini tasan siihen että kellä on parhaiten tehty puku.

Herppis derppis :3 <3
Kuva: Nyymix
Olin harmissani kun Euro Cosplayssa oli niin vähän osallistujia, mutta silleppä ei mahda mitään. Lauantain juontajasta tykkäsin kovasti, lyhyt, ytimekäs, ja kaikkien ymmärrettävissä olevat hauskat vitsit. Jeejee!


Lauantaina käytiin vielä iltabileissä mutta mua oikeesti alkoi väsyttämään niin paljon että piti lähtee sieltä nukkumaan. Meinasin oikeesti nukahtaa matkalle, en tajua mikä muhun iski x_x


Sunnuntai meni sitten rennosti ja lagitellen kun ei ollut mitään pakollista ohjelmaa.


AMV-kisa oli perus Desucon tasoista settiä, kivoja videoita. Taitaa olla jätkät masteroinu vihdoinkin tuon äänenvoimakkuuden, oli taas mukavalla kovuudella!


Esityskisaa ei oltu kyllä osallistujamäärällä pilattu, mutta voin kyllä sanoa nauttineeni jokaisesta esityksestä. Hyvää työtä Hermannit.

Esityskisan juontajasta en kyllä tykännyt yhtään. Juonto oli pakottamalla pakotettu kun sitä ilmeisesti piti pidentää. Vitsit oli tyhmiä, mukamas hauskoja jostain ihme tosi hienoista bileistä, ja kisaajien "pantsut" olivat vaan outo idea. En keksi mitään hyvää sanottavaa.


Conin jälkeen jäin ensimmäistä kertaa kaatajaisiin, ja kivaa oli! Tutustuin jopa pitkästä aikaa uusiin ihmisiin, ja lonkero oli hyvää. Namanm.


Seuraavissa päivityksissä höpöttelen sitten vähän Desuconin puvuistani!

Stay cool!

~Hansku